perjantai 23. joulukuuta 2016

Toivotus hyvän joulun

Tämä päivä piti sisällään vielä monenlaista puuhaa, mutta nyt kaikki alkaa olla valmista joulun viettoa varten: pirttiä koristaa mieheni metsästä hakema kaunis kuusi, leivinuuni on lämmitetty kinkkua varten, lahjat odottavat piiloissaan, lapset nukkuvat touhukkaan päivän uuvuttamina omissa sängyissään ja pian me aikuisetkin käperrymme puhtaiden liinavaatteiden väliin. Vesisateesta huolimatta maakin on vielä valkoinen!

Monen muun blogiharrastajan tavoin jätän blogini joulun ajaksi tauolle, mutta sitä ennen haluan vielä toivottaa teille kaikille:

Oikein ihanaa joulua 2016 ❤

 
Anne


tiistai 20. joulukuuta 2016

Mikä tekee joulun?

Minuun uhkasi iskeä eilen jonkinasteinen joulumasennus! Olen aina ollut jouluihminen ja minulle joulu tulee nimenomaan jouluun liittyvistä valmisteluista: leipomisesta, koristeluista, perinteistä ja kodin laittamisesta. Sen sijaan tänä vuonna joulufiilis on ollut vähän kateissa, eikä jouluvalmisteluja ole tullut tehtyä samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Sen sijaan olen joutunut myöntämään rajallisuuteni ja menemään välillä siitä, mistä aita on matalin tai jopa luopumaan joistain itselleni tärkeistä joulujutuista.

Elämässäni ei ole tällä hetkellä mikään pielessä, eikä syytä masenteluun oikeasti ole! Joulun valmistelemattomuus vain johtuu siitä, että käteni ovat tällä hetkellä niin täynnä lapsia ja käytännön arjen pyörittämistä, ettei aikaa joululle ole juuri jäänyt. Eilen koin lähinnä masentavana sen, ettei kodissamme ole tänä jouluna niin paljon koristeita kuin aiemmin, monet kotitekoiset herkut haetaan kaupasta, Kauneimmat Joululaulut jäävät laulamatta, piparitalo rakentamatta ja joulukortit lähettämättä.

Olisihan sitä voinut yrittää toteuttaa nuo "jouluntuojat" vaikka väkisin, mutta järki sanoi, ettei kannata hankkia itselleen ehdoin tahdoin pahimman luokan joulustressiä, joka todennäköisesti pilaisi joulunajan sekä itseltäni että muilta. Päätin siis luopua väkisin vääntämisestä ja keskittyä olennaiseen eli lapsiini. He eivät aseta vaatimuksia joulun suhteen, mutta siitä huolimatta äitiyteen ilmeisesti olennaisena osana kuuluva syyllisyys yritti kuiskailla minulle, miten huono äiti olen, kun en "viitsi" laittaa lapsilleni kunnon joulua.

Mikä sitten on "kunnon joulu"? Onko se sitä, kun äiti juoksee pää kolmantena jalkana huoneesta toiseen imurin kanssa, paistaa savu korvista sauhuten kotitekoisia joululaatikoita, valvoo yömyöhään askarrellen joulukortteja tai tiuskii lapsille, kun nämä eivät tajua, että äiti tässä laittaa joulua heitä varten! Koristelut, siivoukset, askartelut ja joululeipomiset ovat tietenkin hyviä asioita itsessään ja varsinkin jos niistä nauttii, niin go for it, mutta jos joulu pitää tehdä väkisin, niin onko se sen arvoista?

Meille joulu tulee tänä vuonna lasten kanssa leivottujen piparkakkujen, miehen hakeman joulukuusen, kaupasta ostettujen herkkujen ja puhtaiden liinavaatteiden muodossa. Se saa riittää. Viime viikonloppuna leivoin ja koristelin kaikessa rauhassa lehmäpiparkakkuja tyttöjen ollessa mummolassa, vaikka ajan olisi voinut käyttää talon siivoamiseenkin. Valitsin kuitenkin piparkakut, sillä halusin ilahduttaa kotiin palaavia lapsia ja kertoa heille, että he ovat kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät. Siivota ehtii sitten vaikka ensi jouluna.

 
Mikä teille tekee joulun?

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Maalaistalon talvinen pihapiiri

Tämän postauksen aluksi haluan kiittää blogini lukijoita jättämistänne kommenteista! On ollut mukavaa saada palautetta, tutustua uusiin ihmisiin ja huomata, että pitämästäni tauosta huolimatta myös vanhat lukijani ovat pikkuhiljaa löytäneet tiensä takaisin blogini pariin. Uusia lukijoitakin on alkanut ilmaantua ja kaikki nämä edellä mainitsemani asiat tekevät minut kovin iloiseksi lisäten motivaatiotani jatkaa harrastustani. Kiitos siis teille ihanat

Täällä on nyt viikon ajan nautittu ihanan talvisista ulkoilukeleistä. Vanhin tyttäremme on päässyt harjoittelemaan hiihtämistä ja pikkuinen poikamme on nukkunut pitkiä päiväunia ulkona vaunuissa. Keli on ollut mukavan leuto ja lunta on tullut riittävästi. Vielä kun aurinko alkaisi hieman pilkistellä, niin kelit olisivat mitä parhaimmat!


Tulin juuri ulkoa vaunulenkiltä ja nappasin kotipihaltamme pari talvista kuvaa. Auringonvalon vähäisyys aiheutti omat haasteensa kuvaamiselle, mutta ehkä harmaansininen valo toi näihin kuviin myös jotain mystistä talven taikaa.

 
 
Millainen lumitilanne on tällä hetkellä muualla Suomessa?

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tyttöjen joululahjat

Tytöt lähtivät viikonlopuksi mummolaan ja minä aion käyttää tämän ajan jouluvalmisteluihin ja varsinkin lahjojen paketointiin. Kun uteliaat pikkuneidit ovat nyt muissa maisemissa, pääsen vihdoin paketoimaan heidänkin lahjansa. Tänä vuonna emme hankkineet tytöille lelulahjoja, sillä leluja meiltä löytyy ennestäänkin ihan tarpeeksi.

Sen sijaan suunnittelin tytöille samanlaiset paketit, jotka sisältävät kolme lahjaa:

1) Leklyckanin Pupu-säästölipasta on katseltu kuvista jo pitkään ja nyt onnistuin sellaiset hankkimaan. Meillä on yövalona samantyylinen pupuvalaisin, joten pian lastenhuoneessamme asusteleekin kolmihenkinen pupuperhe.


2) H&M:n pahviset korurasiat löysin jo viime kesänä Kuopiossa sijaitsevan Kauppakeskus Matkuksen H&M Homesta, enkä malttanut jättää niitä kaupan hyllylle! Tytöt käyttävät usein koruja, hiuspinnejä ja rusetteja, joten nyt kumpikin saa talletettua omat aarteensa ikiomaan korurasiaansa.


3) Villatakit ovat meillä melkein jokapäiväisessä käytössä joko toppapuvun alla ulkoillessa tai sitten mekkojen päällä. Entiset villatakit alkavatkin olla juuri sopivasti käymässä pieniksi, joten sisällytin paketteihin myös nämä KappAhlista syksyllä ostamani suloiset kettutakit. Käytännölliset ja kauniit!


Mitä teidän lastenne joululahjapaketeista löytyy tänä vuonna?

torstai 15. joulukuuta 2016

Jouluruusu

Omistan keskinkertaisen jauhopeukalon, mutta viherpeukaloni on suoraan sanottuna surkea. Minusta olisi mukavaa hankkia kauniita huonekasveja, mutta jo useampaakin lajia kokeilleena joudun myöntämään, etteivät viherkasvit ole minun juttuni. Onnistun jotenkin aina kuolettamaan kukkani liiallisella tai liian vähäisellä kastelulla. Mieheni huomauttikin myötätuntoisesti joulukukkani nähtyään, että "sinä sitä vieläkin jaksat yrittää". Jaksan, koska masentavista kokemuksistani huolimatta pidän kovasti kukista ja mielessäni ne liittyvät kiinteästi eri juhla-aikoihin.

Monet vannovat edelleen joulukukissa hyasinttien ja joulutähtien nimeen. Meillekin rantautuu joka joulu pari punaista joulutähteä vieraiden mukana, mutta hyasintteja meille ei tule allergiani vuoksi. Nykyisin punainen on kärsinyt silmissäni jonkinlaisen inflaation, joten tänä vuonna itsehankkimani joulukukat ovat valkoisia. Hoidossani sinnittelee tällä hetkellä jouluruusu ja kaksi valkoista amaryllista.


Jouluruusun olen ostanut meille jo useampana vuonna ja se on vakiinnuttanut paikkansa eteisessämme, jossa on hieman viileämpää. Paikan valintaan vaikuttavat myös kaksi pientä innokasta kukanhoitajaa, joiden käsiin en jouluruusuni soisi joutuvan sen myrkyllisyyden vuoksi. Ehkä kukka on näin ollen hieman syrjässä, mutta se ilahduttaa minua joka päivä ulos lähtiessäni tai kotiin palatessani.

Jouluruusuun liittyy kaunis legenda, joka onkin ehkä tuttu monille teistä:

Pieni tyttö puhkesi itkuun, koska hänellä ei ollut jouluaamuna lahjaa tallin seimessä makaavalle Jeesus-lapselle. Kyyneleet tipahtelivat hiljaa tytön poskilta lumeen. Tytön nostaessa katseensa enkeli näytti hänelle, kuinka niihin kohtiin, joihin kyyneleet olivat pudonneet oli noussut pieniä valkoisia ruusuja. Tyttö keräsi kukat ja laski ne pienen Jeesuksen viereen.
 
 
Löytyykö teiltä joulukukkia ja mikä on suosikkinne?

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sämpyläsunnuntai

Jouluun on enää muutama viikko aikaa ja adventtikynttilöistä on sytyttämättä enää yksi. Valmistelut ovat vielä kovin kesken, mutta koska meillä on tänä vuonna kolme alle 5-vuotiasta lasta, niin joulunkin suhteen joudutaan nyt hieman laskemaan rimaa. Yritän torjua joulustressiä keskittymällä olennaiseen eli mukavaan puuhailuun lasten kanssa. Joulu tulee joka vuosi uudelleen, mutta lapset ovat pieniä vain hetken!

Meillä on jo moneen otteeseen leivottu piparkakkuja ja parit joulumuffinitkin. Pienet emännänalkumme ovat innokkaita leipojia ja apukokkeja, joten puuhailemmekin melko usein yhdessä keittiössä ja kokeilemme helppoja reseptejä. Pari viikkoa sitten saimme vieraaksi 80-vuotiaan mummoni, joka opetti minulle ja tytöille karjalanpiirakoiden kaulitsemista ja rypyttämistä. Täytyy sanoa, että topakasti hoitui homma sekä mummolta että tytöiltä!

Tänään oltiin kotona ihan oman perheen kesken ja isännän huolehtiessa uunin lämmityksestä päätimme tyttöjen kanssa leipoa lounassämpylät pikkuveljen nukkuessa ensimmäisiä päiväuniaan. Minulla kului useampi vuosi perehtyessäni sämpylänleivonnan saloihin, mutta nyt kun pari sämpylöihin liittyvää kikkaa on hallussa, tulee kotitekoisilla sämpylöillä herkuteltua useamminkin.

Aiemmin sämpyläni jäivät yrityksistäni huolimatta kovin pieniksi ja koviksi, vaikka tuoreeltaan ne olivatkin hyviä. Tajusin kuitenkin, että kuohkeiden ja pehmeiden sämpylöiden salaisuus piilee hiivan lisäksi taikinan kunnollisessa vaivaamisessa, taikinaan lisättävissä kaurahiutaleissa sekä kahteen kertaan tehtävässä kohotuksessa. Varsinkin kohottamisen kanssa kannattaa olla kärsivällinen ja varata siihen riittävästi aikaa.

Jos kaipailet vielä hyvää sämpyläreseptiä, josta on helppoa valmistaa maistuvat sämpylät vaikka leikki-ikäisten lasten kanssa, niin kokeilepa tätä minun ohjettani, joka on ainakin meillä moneen kertaan hyväksi havaittu:

5 dl maitoa (tai vettä)
1 pussi kuivahiivaa (tai 50 g tuorehiivaa)
2 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
3 dl sämpyläjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
½ dl öljyä
 
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen.
Lisää suola.
Vatkaa seokseen 4 dl vehnäjauhoja ja 3 dl kaurahiutaleita.
Sekoita hyvin.
Lisää  3dl sämpyläjauhoja ja 2 dl vehnäjauhoja.
Lisää taikinaan öljy ja alusta taikina.
Lisää tarvittaessa jauhoja.
Anna taikinan kohota kunnolla.
Leivo taikina sämpylöiksi ja anna sämpylöiden kohota vielä hyvin ennen paistamista.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
 

Mukavaa kolmannen adventtisunnuntain iltaa teille kaikille!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kokemuksia Vaavi-ensisängystä

Kun vanhin tyttäreni syntyi vuonna 2012, tuntui pinnasänky aluksi aivan liian suurelta ja kylmältä paikalta pienelle ihmisenalulle. Koska en tuolloin ollut kuullutkaan erilaisista ensisänkyvaihtoehdoista, päädyimme sijaamaan vauvalle ensisängyn äitiyspakkauslaatikkoon ja hyvin tämä perinteinen vaihtoehto tuolloin toimikin.

Sitten syntyi toinen tyttäremme ja vaikka sijasin jälleen ensisängyn äitiyspakkauslaatikkoon, niin toinen neitimme ei siinä suostunutkaan nukkumaan. Herkkäuninen ja masuvaivoista pitkään kärsinyt vauva ei aluksi nukkunut muualla kuin liikkeessä, joten heijasimme hänet iltaisin uneen vaunuilla ja kärryttelimme illan päätteeksi vaunut makuuhuoneeseemme. Arvatkaapa vain, millainen lisätyö renkaiden jokapäiväisestä puhdistamisesta koitui, sillä nuo samat vaunut olivat päivisin ulkokäytössä!

Odottaessani viime keväänä poikaamme, päätin tutustua tarkemmin Vaavi-ensisänkyyn, josta olin kuullut paljon hyvää. Lueskeltuani hetken firman nettisivuilla olevaa informaatiota tulin vakuuttuneeksi siitä, että uusi vauvamme pääsisi köllöttelemään nimenomaan Vaavin ensisänkyyn. Nyt kun meille on kertynyt kyseisestä sängystä neljän kuukauden käyttökokemus, voin todeta, että sängyn vuokraaminen kannatti ja hyvin todennäköisesti vuokraisimme sen uudestaankin, mikäli meille vielä vauvoja tulisi. Jos Vaavisänky on sinulle uusi tuttavuus, voit käydä tutustumassa sen vuokraamiseen täällä.


Sängyn vuokraaminen oli kaiken kaikkiaan todella helppoa, sillä firman nettisivuilla tarvitsi täyttää vain vuokraajan tiedot ja ajankohta, jolloin vuokrasuhteen haluttiin alkavan. Meidän tapauksessamme synnytys päätettiin käynnistää, joten sängyn toimituspäiväksi oli helppoa sopia päivä ennen käynnistystä. Vaavisänkyä vuokrataan lähtökohtaisesti neljäksi kuukaudeksi ja 85:n euron vuokraussumma sisältää uuden patjan, kotiinkuljetuksen sekä postimaksut. Sängyn palauttaminen tapahtuu samassa laatikossa, jossa se tuli ja vuokraussumma sisältää myös palauttamiskulut.

Listasin tähän niitä syitä, miksi Vaavisängyn vuokraaminen vauvaperheeseen on minun mielestäni erittäin varteenotettava vaihtoehto:

* Vuokraaminen on helppoa, sänky toimitetaan postin kautta kotiovelle.
* Sänky on helppo kasata ja ottaa käyttöön.
* Mukana tulee uusi, käyttämätön patja.
* Sänky on sopivan kokoinen vastasyntyneestä noin 4 kk:n ikäiselle vauvalle.
* Pyörien ansiosta kevyttä ensisänkyä on helppo liikutella huoneesta toiseen.
* Sängyssä vauva voi seurata muiden perheenjäsenten touhuja ja kodin elämää.
* Vaavisänky on tukeva, eikä se kaadu, vaikka isot sisarukset kurkkisivatkin sänkyyn.
* Sängyn ergonomisuus; se on sopivalla korkeudella ja vauvan voi laskea siihen ilman kyykistelyä.
* Sängyn voi palauttaa vauvan kasvettua eli se ei jää nurkkiin pyörimään.
* Vuokra-ajan jälkeen sänky on helppo palauttaa samassa pahvilaatikossa, jossa se saapuikin.

Ensisänkyjä on nykyisin tarjolla monia eri vaihtoehtoja rottinkikorista riippumattoon ja jokainen perhe arvioi itse, onko ensisängylle tarvetta ylipäätään. Meille Vaavin ensisänky oli juuri niin käytännöllinen ratkaisu kuin toivoinkin. Laitoimme sänkyyn patjan lisäksi peiton, joka muotoutui mukavaksi pesäksi sekä äitiyspakkauksen makuupussin. Pienokaisemme on nukkunut tässä ensisängyssä todella hyvin ja yksi tärkeimmistä sängyn ominaisuuksista on ollut sen liikuteltavuus huoneesta toiseen. Kun perheessä on vauvan lisäksi kaksi leikki-ikäistä lasta, ovat äidin kädet lähes koko ajan täynnä ja vauva on voitava laskea aika ajoin turvalliseen paikkaan. Nykyisin poikamme viihtyy jo hyvin sitterissä ja leikkimatolla, mutta vastasyntynyt oli helpointa sijoittaa sänkyyn, jonka sai siirrettyä esimerkiksi ruoanlaiton ajaksi keittiöön.

Ensi viikolla jätämme Vaavi-ensisängylle haikeat jäähyväiset, sillä poikamme täyttää neljä kuukautta ja sängyn vuokrausaika päättyy. Tekisi mieli jatkaa vuokra-aikaa vielä kuukaudella, sillä niin käytännöllinen tämä sänkyratkaisu on meillä ollut. Poikamme alkaa kuitenkin olla jo niin pitkä, että Vaavisänky käy hänelle pian liian ahtaaksi. On siis aika irrottaa ensisängyssä jo neljän kuukauden ajan kiinni roikkunut virkattu traktorisoittorasia ja ripustaa se makuuhuoneessa odottavaan pinnasänkyyn.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Herkkupiparkakut

Arvokasta Itsenäisyyspäivän iltaa!
Miten teillä on tätä juhlapäivää vietetty?
 
Meillä aamu alkoi siniristilipun nostamisella salkoon ja pienen kinkun paistamisella. Perheessämme on muodostunut nimittäin jo perinteeksi paistaa pieni kinkku Itsenäisyyspäiväksi ja sitten hieman suurempi jouluksi. Samalla tulee muisteltua leivinuunipaistamiseen liittyviä kikkoja joulua varten.
 
Iltapäivällä saimme vieraaksi tyttöjen isovanhemmat, joiden kanssa tytöt järjestivät huoneessaan suloiset pikkujoulut. Mummo oli leiponut minipipareita ja -torttuja, joiden lisäksi tarjolla oli vadelmaista suklaakakkua. Herkut tarjoiltiin tyttöjen leikkiastiastosta ja nautiskelun lomassa pienet emännät jakoivat kaikille mummon hankkimat pikkujoululahjat. Meidän Itsenäisyyspäivämme sujui siis oikein mukavissa merkeissä!
 
Ennen vieraiden saapumista ehdin paistaa tyttöjen kanssa pari pellillistä pipareita, joita meillä onkin nyt leivottu jo useampaan otteeseen. Olen katsonut parhaimmaksi valmistaa kerrallaan vain pienen taikinan, joka on helppo ja nopea leipoa piparkakuiksi. Näin saamme nauttia tuoreista piparkakuista useammin, eikä niitä jää pyörimään kaapin perukoille.
 
Aiemmin ostin kaupasta aina valmiin piparkakkutaikinan, joka on helppo ja nopea, mutta josta leivotut piparkakut eivät saavuttaneet meillä kovinkaan suurta suosiota. Viime vuonna siirryin sitten tekemään taikinan itse, sillä sain käsiini hyvin yksinkertaisen, mutta myös maistuvan piparitaikinareseptin. Taikina valmistuu nopeasti, eikä se vaadi monimutkaisia mausteliemien keittelyjä. Kaulitseminen tosin vaatii hieman kärsivällisyyttä ja sopivan jauhomäärän soveltamista, mutta maku korvaa leipomisvaiheen vaivannäön.
 
Tällä luottoreseptillä valmistuivat myös tämän aamun piparkakut ja ajattelin jakaa ohjeen teillekin:
 
Herkkupiparkakut
 
Vajaa 3/4 dl siirappia
1 dl sokeria
125 g voita
1 kananmuna
250 g vehnäjauhoja
noin 1½ rkl valmista piparkakkumaustetta
1 tl soodaa
½ tl suolaa
 
Siirappi, sokeri, voi ja piparkakkumauste kiehautetaan kattilassa.
Seoksen annetaan hieman jäähtyä, jonka jälkeen sitä vatkataan noin 5 minuuttia.
Lisätään kananmunat sekä keskenään sekoitetut vehnäjauho, sooda ja suola.
Taikina kääritään muovikelmuun ja annetaan tekeytyä seuraavaan päivään asti jääkaapissa.
Valmiit piparkakut paistetaan 175 asteessa kullanruskeiksi.

Valmistetaanko teillä piparkakut itsetehdystä vai kaupan taikinasta?
Jos teette taikinan itse, niin millaisella reseptillä?



lauantai 3. joulukuuta 2016

Tämä äiti ei toimi kunnolla

Ostin jokin aika sitten tyttärilleni talvimekoiksi Livlyn harmaat Sleeping Cutie-mekot. Monien muiden prinsessaiässä olevien pikkutyttöjen tavoin myös minun tyttäreni rakastavat mekkoja ja varsinkin sellaisia mekkoja, joiden helmat heiluvat pyörähdeltäessä. Uudet mekot otettiin siis vastaan suurella innolla ja niitä piti heti päästä kokeilemaan.

Parin pyörähdyksen jälkeen 4-vuotias tyttäreni halusi kuitenkin riisua mekon pois, eikä hän näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä uuteen vaatekappaleeseensa. Kysyessäni syytä pettyneeseen ilmeeseen, totesi tyttäreni, että "tässä mekossa on jotain vikaa, se ei toimi kunnolla". Tajusin pian, ettei paksummasta kankaasta valmistetun mekon helma heilahtanut yhtä hienosti, kuin kevyempien kesämekkojen.


Parin viime viikon aikana meillä on tyttöjen mekkojen etumuksessa torkkuvan Sleeping Cutien lisäksi nähty useaan otteeseen myös lähestulkoon seisaaltaan torkkuva äiti. Syynä on pian neljä kuukautta täyttävä pikkumiehemme, joka on ryhtynyt valvottamaan minua öisin. Syyksi on arvailtu pari viikkoa sitten saatuja rokotteita, kutiavia ikeniä, rintamaidon vähenemistä, rintaan liittyvää uniassosiaatiota jne.

Olipa syynä mikä tahansa, niin seurauksena on ollut aiempaa useammin heräilevä vauva, joka takaisin uneen päästäkseen vaatii suuhunsa tissin. Heti, kun kyseinen nahankappale lupsahtaa ulos suusta, vauva herää ja minun on autettava tissi takaisin jälkeläiseni suuhun. Äiti ei ole siis viime aikoina nukkunut kovin hyvin ja se näkyy päiväsaikaan väsyneen olemukseni lisäksi myös muun muassa hajamielisyytenä, unohteluna ja hassuina kömmähdyksinä.


Pari päivää sitten oli juuri tällainen Äiti on pihalla kuin lumiukko-päivä ja unohtaessani moneen kertaan saman asian, huomasin vanhemman tyttäreni seisovan edessäni ja katselevan minua arvioiva katse silmissään. Hän ei sanonut mitään, mutta melkein näin, miten 4-vuotiaani totesi itsekseen: "Tässä äidissä on jotain vikaa, se ei toimi kunnolla."

Mitenhän tuo pikkumies saataisiin taas nukkumaan yönsä paremmin ja äiti pyörähtelemään päivisin hieman virkeämpänä?

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Schleichin joulukalenteri

Kylläpä marraskuu meni nopeasti ja huomenna ollaan jo joulukuussa! Jouluaatto kolkuttelee pian ovella, mutta sitä ennen to do-listallani on vielä monta keskeneräistä asiaa. Vaikka jouluihminen olenkin ja haluan tähän juhlaan panostaa, niin tänä vuonna aion mennä monessa asiassa sieltä, missä aita on matalin.

Kuten suurimmassa osassa suomalaisperheitä, niin myös meillä lasten joulun odotukseen kuuluu oleellisena osana joulukalenteri. Perinteisen partiolaisten kuvakalenterin lisäksi meiltä on joka vuosi löytynyt myös kotitekoinen joulukalenteri, joka on sisältänyt pieniä yllätyksiä, kuten tarroja, hiuskoristeita tai pieniä leluhahmoja.

Suunnittelin noudattavani tätä perinnettä tänäkin vuonna, mutta aika ja ideat loppuivat kesken. Vauva-arki, isompien lasten tarpeisiin vastaaminen ja kotityöt ovat vieneet viime viikkoina lähes kaiken aikani ja voimavarani. Yllättäen huomasin, että aiemmin iloa tuottanut lasten joulukalenterin suunnittelu uhkasikin muodostua tänä vuonna ylimääräisen stressin aiheuttajaksi.

Ratkaisu pulmaani löytyi sattumalta verkkokauppa-Jollyroomista, josta haeskelin alun perin erästä vaatekappaletta tyttärelleni. Päätin sitten samalla kurkistaa firman joulukalenteritarjonnan ja huomasin, että kalentereista sai jo tuntuvia alennuksia. Katselin aluksi Disneyn Frozen-kalentereita, mutta päädyin lopulta tilaamaan kuvassa näkyvän Schleichin maatila-aiheisen joulukalenterin.

Meillä on kerätty tytöille jo useamman vuoden ajan nimenomaan Schleichin maatilaeläimiä ja ne ovat olleet mukavia tuliaisia reissuilta. Käsinmaalatut ja hyvin aidonnäköiset pikkueläimet ovat yksi tyttöjen suosikkileluista ja niillä leikitään päivittäin. Lehmäperhe asuu Legoista rakennetussa navetassa ja ne lypsetään lähes joka aamu ja ilta :D

Schleichin maatila-joulukalenteri meni siis tilaukseen -30%:n alennuksella ja se saapuikin jo vajaan viikon sisällä tilauksen jättämisestä. Saatuani joulukalenterin käsiini totesin sen sisältävän yhden lehmän, pari muuta pikkueläintä sekä runsaasti maatilan tarvikkeita. Tytöt eivät ole kalenteria vielä nähneet, vaan saavat sen huomenna yllätyksenä. Uskon, että tästä kalenterista tulee meillä yksi tämän joulun kohokohdista ja tytöt muistavat sen varmasti pitkään!

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?
Ostatteko, vai teettekö itse?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lumihiutaleita

Oikein tunnelmallista ensimmäistä adventtia!
  
Täällä ehdittiin harmitella reilun viikon ajan pimeyttä ja mustaa maata, kun ensilumet ottivat ja sulivat pois. On kyllä ollut oikeasti aika masentavaa katsella ulos, kun pihassa on niin pimeää ja sade piiskaa ikkunoita.
 
Nyt sen sijaan on palattu talvisiin maisemiin, sillä maassa on reilut 20 senttimetriä lunta! Lunta on itse asiassa tuiskuttanut kahden viimeisen päivän aikana sen verran reippaasti, että pihoja on joutunut kolaamaan traktorilla sekä eilen että tänään. Ikkunalaudoillakin on valkeat nietokset ja portaita saa harjata puhtaaksi vähän väliä. Jospa nämä lumet nyt jäisivät pysyviksi!

 
Meillä on juhlistettu ensimmäistä adventtia ja lumentuloa leipomalla jo perinteeksi muodostuneita lumihiutalepipareita. Minä itse nautin lumihiutalepipareiden kauniista ulkomuodosta ja lapset tykkäävät pipareiden makeasta kuorrutuksesta. Joudun tosin hiukan vahtimaan, etteivät pienet ja vikkelät kädet kurkota piparkakkuvadille liian usein.
 
Isäntä lähti juuri navetalle, vauva nukkuu, tytöt rauhoittuivat hetkeksi Kaunottaren ja Kulkurin ääreen ja minä taidan nyt hipsiä keittiöön ja nautiskella pari piparkakkua kahvin kera:)
 
Miten teillä on vietetty ensimmäistä adventtia ja onko muuallakin saatu nauttia taas lumisista maisemista?



lauantai 26. marraskuuta 2016

Suloinen minikuusi

Joko teillä on ryhdytty kaivamaan joulukoristeita esiin? Meillä mennään tässä asiassa vielä aika maltillisella linjalla ja ikkunoita koristavien paperitähtien sekä adventtikynttilöiden lisäksi talosta löytyy joulukoristeita vain tyttöjen huoneesta. Pienet emännänalut haluavat nimittäin ottaa kaiken ilon irti joulun odotuksestaan :)

Kun olin itse pieni tyttö sain eräänä jouluna lahjaksi isovanhemmiltani muovisen minikuusen, josta tulikin seuralaiseni vuosiksi eteenpäin. Joulun odotukseni alkoi siitä, kun kaivoin kuuseni esiin keittiön yläkaapista, suoristin sen vuoden aikana kasaan painuneet oksat ja ripustin niihin pienet jouluvalot. Kuusi seisoi kirjoituspöytäni nurkalla ja iltaisin istuin sen äärellä haaveilemassa. Voi olla, että tuo kuusi on vieläkin säilössä jossain kaapissa lapsuudenkodissani.

Pari viikkoa sitten vanhempani kävivät meillä kylässä ja toivat tullessaan tytöille oman minikuusen. Kuusessa oli pienet led-valot ja kun se oli saatu sijoitettua tyttöjen huoneeseen, sammutettiin valot ja pian tytöt olivatkin jo joulutunnelmissa. Talossa kaikui koko tuon illan heleää lauleskelua "Joulu on taas, joulu on taas...". Mummo toi mukanaan myös pieniä minipipareita, joita nautiskeltiin kuusen loisteessa lastenhuoneen lattialla.

Tyttöjen minikuusi on kerrassaan suloinen ja huomaan itsekin ajautuvani usein sen ääreen muistelemaan omia lapsuusjoulujani ja niihin erottamattomasti kuulunutta pikkukuusta. Tästä se taas lähtee - joulun odotus!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaikkein kalleimmat ❤

Vastaan juoksee pieni ihminen
Hihkuu, hyppii kasvot loistaen
Painaa posken vasten poskeain
Enkä voi kuin kummastella vain
Miksi mulle suotiinkaan
Ilo suurin, ihme päällä maan
 
Tyttö A 09/12
 
Niin, ymmärränhän sen
Ett´ sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
Kun höpöttää ja naurullaan
Herättää hän toiveikkuuden
 
Tyttö E 06/14
 
Kylkeen kömpii pieni ihminen
Katsoo silmiin täysin luottaen
Kanssaan kuljen vielä huomiseen
Vaan hän nousee kerran siivilleen
Voi, kun en mä joutuiskaan
Näistä hetkisistä luopumaan
 
Poika A 08/16
 
Oma pieni silkkipää
Nämä hetket muistoihimme jää
 
(Postauksen lyriikat Lauri Tähkän Pieni ihminen-kappaleesta)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Vannomatta paras

Oletteko seuranneet Maajussille morsian-ohjelmaa? Suomessa jo useamman kauden pyörineessä sarjassa maajussit ja -jussittaret etsivät elämäänsä rakkautta ja elämänkumppania. Ohjelma on tarjonnut katsojille mahdollisuuden kurkistaa tilojen arkeen ja sarjassa esiintyneiden maajussien saamien kirjemäärien perusteella nykysuomesta löytyy vielä monia maajussin morsiameksi haluavia henkilöitä.

Minä olen saanut kokea sen, millaista on olla maajussin morsian tosielämässä ja kuusi vuotta sitten morsiamesta tuli tämän samaisen maajussin vaimo. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista maatilataustaa, enkä rehellisesti sanottuna ole koskaan haaveillut elämästä maatilalla. Ennen mieheni tapaamista minulla oli itseasiassa hyvin toisenlaiset suunnitelmat tulevaisuuteni suhteen.

Tiedätte ehkä sen mielenkiintoisen ilmiön, kun vannoo jotain tyyliin "Minä en sitten ikinä...", niin hyvin todennäköisesti tuo vannottu asia tulee kumoutumaan jossain vaiheessa  tavalla tai toisella. Minun elämässäni näin kävi, kun rakastuin vuonna 2007 nuoreen maanviljelijään eli nykyiseen aviomieheeni ja lupasin elää loppuelämäni hänen kanssaan.

Olen itse pikkukylän kasvatti ja aloitettuani yliopisto-opinnot suuremmassa opiskelukaupungissa, päätin nauttia täysin rinnoin kaupunkielämän tarjoamista moninaisista mahdollisuuksista, akateemisesta sivistyksestä sekä vapaasta ja vähävelvoitteisesta elämästä. Ennen kuin tutustuin nykyiseen aviomieheeni olin muun muassa sitä mieltä, etten

A) välttämättä koskaan perustaisi perhettä tai menisi naimisiin, vaan eläisin riippumattomana ja vapaana sinkkuna
B) asuisi enää koskaan pienessä kylässä ilman monipuolisia harrastus-, kulttuuri- ja shoppailumahdollisuuksia
C) haluaisi jäädä kotivaimoksi tai -äidiksi, vaan loisin uraa ja valmistuttuani aloittaisin jatko-opinnot
D) näkisi itseäni missään nimessä maanviljelijän puolisona!

No, loppujen lopuksihan tässä tarinassa kävi sitten niin, että joitain vuosia myöhemmin tapasin eräällä viikonloppureissulla nykyisen aviomieheni, rakastuimme ja kolmen vuoden seurustelun jälkeen avioiduimme. Tällä hetkellä minun kohdallani ovat kumoutuneet kaikki nuo vuosia sitten vannomani asiat: olen perheellistynyt, elän pienessä maalaiskylässä, päiväni kuluvat kotiäitinä ja elän maatilalla maatalousyrittäjän puolisona! Hah, hah :D

Vakavasti ottaen olen oikein iloinen, että elämässäni kävi niin kuin kävi ja että päädyin tänne, missä nyt olen. Yksin eläminen, akateeminen maailma ja kaupunkielämä eivät loppujen lopuksi olisi varmastikaan olleet minua varten, sillä nyt koen olevani oikealla paikalla mieheni rinnalla kasvattaessani yhteisiä lapsiamme. Toisinaan hymyilen ajatellessani elämää ja ihmettelen, miten se voi joskus onnistua yllättämään meidät tavalla, jota emme olisi koskaan aiemmin voineet uskoa edes mahdolliseksi.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Täällä taas!

Hei kaikille!

Tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo kauhean pitkä aika, kun viimeksi avasin blogini "Maalaishiiren Elämää". Suljin tämän blogin viime toukokuussa, kun maalaistalon kesäkiireet ja loppuraskaus tuntuivat vievän kaiken aikani ja jaksamiseni. Ilmoitin blogini sulkemisesta joillekin blogini vakiolukijoille, mutta pahoittelen, etten jaksanut kirjoittaa aiheesta kunnollista postausta, joka olisi tavoittanut kaikki lukijani. Toivottavasti ette loukkaantuneet kömpelöstä toimintatavastani.

Suunnittelin lopettavani blogini kokonaan, mutta nyt arjen asettuessa taas pikkuhiljaa uomiinsa, huomaan kaipaavani kirjoittamista kovasti. Mielessäni on alkanut vilahdella vähän väliä blogia koskevia ajatuksia ja aiheita, jotka haluaisin pukea sanoiksi. Toinen asia, jota olen näinä kuukausina kaivannut olette te ihanat lukijani! Sukulaisia ja ns. live-ystäviäni lukuun ottamatta en ole tavannut kasvotusten ketään blogini lukijoista, mutta silti monista teistä tuli minulle jollakin tavoin hyvin läheisiä. Blogini kautta pääsin tutustumaan ihaniin ihmisiin ja mielenkiintoisiin persooniin, joita jäi ikävä. Toivottavasti löydätte pikkuhiljaa takaisin blogiini ja saan taas vaihtaa ajatuksia kanssanne!

Viime elokuussa saimme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme pienen poikavauvan, joka on nyt kolmen kuukauden ikäinen iloinen vekkuli. Elän tällä hetkellä ihanassa vauvakuplassa, mutta kaksi vanhempaa lastani ja maatilan arki pitävät minut myös tukevasti kiinni käytännön arjessa. Koen, että ajatusmaailmani on uuden lapsen myötä jälleen hieman kypsynyt ja olen löytänyt taas enemmän itseäni. Tämä tulee toivottavasti näkymään myös blogissani.

Pohdin pitkään, miten haluaisin blogini kanssa jatkaa ja hieman jännittää, tuleeko tästä tälläkään kerralla pitemmän päälle mitään. Meillä arki on edelleen yhtä kiireistä kuin ennenkin ja pienen vauvan myötä aikaa kirjoittamiselle ja blogin kehittämiselle on entistä vähemmän. Haluan kuitenkin purkaa ajatuksiani ja tallentaa itselleni tärkeitä muistoja jonnekin ja tässä tarkoituksessa blogini saa palvella jatkossakin. Aion kuitenkin karsia bloggaamisestani pois kaiken suorittamisen ja kirjoittaa vain silloin, kun siltä oikeasti tuntuu ja nimenomaan niistä aiheista, jotka ovat itselleni tärkeitä.

Kävin läpi vanhoja postauksiani ja tulin siihen lopputulokseen, että palautan vanhat tekstini luonnoksiin ja aloitan ikään kuin puhtaalta pöydältä. Monet vanhoista postauksistani tuntuvat tässä vaiheessa hieman teennäisiltä ja turhanpäiväisiltä, joten ne saanevat jäädä lopullisesti luonnoksiin, mutta osa vanhoista jutuistani on itselleni edelleen niin merkityksellisiä, että haluan kutoa ne pikkuhiljaa osaksi "uutta" blogiani. Jännityksellä odotan, mitä bloggaaminen tuo tällä kertaa tullessaan. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ihanaa olla täällä taas!

Keitä siellä lukijapuolella on, tai onko siellä enää ketään?