keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Schleichin joulukalenteri

Kylläpä marraskuu meni nopeasti ja huomenna ollaan jo joulukuussa! Jouluaatto kolkuttelee pian ovella, mutta sitä ennen to do-listallani on vielä monta keskeneräistä asiaa. Vaikka jouluihminen olenkin ja haluan tähän juhlaan panostaa, niin tänä vuonna aion mennä monessa asiassa sieltä, missä aita on matalin.

Kuten suurimmassa osassa suomalaisperheitä, niin myös meillä lasten joulun odotukseen kuuluu oleellisena osana joulukalenteri. Perinteisen partiolaisten kuvakalenterin lisäksi meiltä on joka vuosi löytynyt myös kotitekoinen joulukalenteri, joka on sisältänyt pieniä yllätyksiä, kuten tarroja, hiuskoristeita tai pieniä leluhahmoja.

Suunnittelin noudattavani tätä perinnettä tänäkin vuonna, mutta aika ja ideat loppuivat kesken. Vauva-arki, isompien lasten tarpeisiin vastaaminen ja kotityöt ovat vieneet viime viikkoina lähes kaiken aikani ja voimavarani. Yllättäen huomasin, että aiemmin iloa tuottanut lasten joulukalenterin suunnittelu uhkasikin muodostua tänä vuonna ylimääräisen stressin aiheuttajaksi.

Ratkaisu pulmaani löytyi sattumalta verkkokauppa-Jollyroomista, josta haeskelin alun perin erästä vaatekappaletta tyttärelleni. Päätin sitten samalla kurkistaa firman joulukalenteritarjonnan ja huomasin, että kalentereista sai jo tuntuvia alennuksia. Katselin aluksi Disneyn Frozen-kalentereita, mutta päädyin lopulta tilaamaan kuvassa näkyvän Schleichin maatila-aiheisen joulukalenterin.

Meillä on kerätty tytöille jo useamman vuoden ajan nimenomaan Schleichin maatilaeläimiä ja ne ovat olleet mukavia tuliaisia reissuilta. Käsinmaalatut ja hyvin aidonnäköiset pikkueläimet ovat yksi tyttöjen suosikkileluista ja niillä leikitään päivittäin. Lehmäperhe asuu Legoista rakennetussa navetassa ja ne lypsetään lähes joka aamu ja ilta :D

Schleichin maatila-joulukalenteri meni siis tilaukseen -30%:n alennuksella ja se saapuikin jo vajaan viikon sisällä tilauksen jättämisestä. Saatuani joulukalenterin käsiini totesin sen sisältävän yhden lehmän, pari muuta pikkueläintä sekä runsaasti maatilan tarvikkeita. Tytöt eivät ole kalenteria vielä nähneet, vaan saavat sen huomenna yllätyksenä. Uskon, että tästä kalenterista tulee meillä yksi tämän joulun kohokohdista ja tytöt muistavat sen varmasti pitkään!

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?
Ostatteko, vai teettekö itse?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lumihiutaleita

Oikein tunnelmallista ensimmäistä adventtia!
  
Täällä ehdittiin harmitella reilun viikon ajan pimeyttä ja mustaa maata, kun ensilumet ottivat ja sulivat pois. On kyllä ollut oikeasti aika masentavaa katsella ulos, kun pihassa on niin pimeää ja sade piiskaa ikkunoita.
 
Nyt sen sijaan on palattu talvisiin maisemiin, sillä maassa on reilut 20 senttimetriä lunta! Lunta on itse asiassa tuiskuttanut kahden viimeisen päivän aikana sen verran reippaasti, että pihoja on joutunut kolaamaan traktorilla sekä eilen että tänään. Ikkunalaudoillakin on valkeat nietokset ja portaita saa harjata puhtaaksi vähän väliä. Jospa nämä lumet nyt jäisivät pysyviksi!

 
Meillä on juhlistettu ensimmäistä adventtia ja lumentuloa leipomalla jo perinteeksi muodostuneita lumihiutalepipareita. Minä itse nautin lumihiutalepipareiden kauniista ulkomuodosta ja lapset tykkäävät pipareiden makeasta kuorrutuksesta. Joudun tosin hiukan vahtimaan, etteivät pienet ja vikkelät kädet kurkota piparkakkuvadille liian usein.
 
Isäntä lähti juuri navetalle, vauva nukkuu, tytöt rauhoittuivat hetkeksi Kaunottaren ja Kulkurin ääreen ja minä taidan nyt hipsiä keittiöön ja nautiskella pari piparkakkua kahvin kera:)
 
Miten teillä on vietetty ensimmäistä adventtia ja onko muuallakin saatu nauttia taas lumisista maisemista?



lauantai 26. marraskuuta 2016

Suloinen minikuusi

Joko teillä on ryhdytty kaivamaan joulukoristeita esiin? Meillä mennään tässä asiassa vielä aika maltillisella linjalla ja ikkunoita koristavien paperitähtien sekä adventtikynttilöiden lisäksi talosta löytyy joulukoristeita vain tyttöjen huoneesta. Pienet emännänalut haluavat nimittäin ottaa kaiken ilon irti joulun odotuksestaan :)

Kun olin itse pieni tyttö sain eräänä jouluna lahjaksi isovanhemmiltani muovisen minikuusen, josta tulikin seuralaiseni vuosiksi eteenpäin. Joulun odotukseni alkoi siitä, kun kaivoin kuuseni esiin keittiön yläkaapista, suoristin sen vuoden aikana kasaan painuneet oksat ja ripustin niihin pienet jouluvalot. Kuusi seisoi kirjoituspöytäni nurkalla ja iltaisin istuin sen äärellä haaveilemassa. Voi olla, että tuo kuusi on vieläkin säilössä jossain kaapissa lapsuudenkodissani.

Pari viikkoa sitten vanhempani kävivät meillä kylässä ja toivat tullessaan tytöille oman minikuusen. Kuusessa oli pienet led-valot ja kun se oli saatu sijoitettua tyttöjen huoneeseen, sammutettiin valot ja pian tytöt olivatkin jo joulutunnelmissa. Talossa kaikui koko tuon illan heleää lauleskelua "Joulu on taas, joulu on taas...". Mummo toi mukanaan myös pieniä minipipareita, joita nautiskeltiin kuusen loisteessa lastenhuoneen lattialla.

Tyttöjen minikuusi on kerrassaan suloinen ja huomaan itsekin ajautuvani usein sen ääreen muistelemaan omia lapsuusjoulujani ja niihin erottamattomasti kuulunutta pikkukuusta. Tästä se taas lähtee - joulun odotus!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaikkein kalleimmat ❤

Vastaan juoksee pieni ihminen
Hihkuu, hyppii kasvot loistaen
Painaa posken vasten poskeain
Enkä voi kuin kummastella vain
Miksi mulle suotiinkaan
Ilo suurin, ihme päällä maan
 
Tyttö A 09/12
 
Niin, ymmärränhän sen
Ett´ sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
Kun höpöttää ja naurullaan
Herättää hän toiveikkuuden
 
Tyttö E 06/14
 
Kylkeen kömpii pieni ihminen
Katsoo silmiin täysin luottaen
Kanssaan kuljen vielä huomiseen
Vaan hän nousee kerran siivilleen
Voi, kun en mä joutuiskaan
Näistä hetkisistä luopumaan
 
Poika A 08/16
 
Oma pieni silkkipää
Nämä hetket muistoihimme jää
 
(Postauksen lyriikat Lauri Tähkän Pieni ihminen-kappaleesta)

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Vannomatta paras

Oletteko seuranneet Maajussille morsian-ohjelmaa? Suomessa jo useamman kauden pyörineessä sarjassa maajussit ja -jussittaret etsivät elämäänsä rakkautta ja elämänkumppania. Ohjelma on tarjonnut katsojille mahdollisuuden kurkistaa tilojen arkeen ja sarjassa esiintyneiden maajussien saamien kirjemäärien perusteella nykysuomesta löytyy vielä monia maajussin morsiameksi haluavia henkilöitä.

Minä olen saanut kokea sen, millaista on olla maajussin morsian tosielämässä ja kuusi vuotta sitten morsiamesta tuli tämän samaisen maajussin vaimo. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista maatilataustaa, enkä rehellisesti sanottuna ole koskaan haaveillut elämästä maatilalla. Ennen mieheni tapaamista minulla oli itseasiassa hyvin toisenlaiset suunnitelmat tulevaisuuteni suhteen.

Tiedätte ehkä sen mielenkiintoisen ilmiön, kun vannoo jotain tyyliin "Minä en sitten ikinä...", niin hyvin todennäköisesti tuo vannottu asia tulee kumoutumaan jossain vaiheessa  tavalla tai toisella. Minun elämässäni näin kävi, kun rakastuin vuonna 2007 nuoreen maanviljelijään eli nykyiseen aviomieheeni ja lupasin elää loppuelämäni hänen kanssaan.

Olen itse pikkukylän kasvatti ja aloitettuani yliopisto-opinnot suuremmassa opiskelukaupungissa, päätin nauttia täysin rinnoin kaupunkielämän tarjoamista moninaisista mahdollisuuksista, akateemisesta sivistyksestä sekä vapaasta ja vähävelvoitteisesta elämästä. Ennen kuin tutustuin nykyiseen aviomieheeni olin muun muassa sitä mieltä, etten

A) välttämättä koskaan perustaisi perhettä tai menisi naimisiin, vaan eläisin riippumattomana ja vapaana sinkkuna
B) asuisi enää koskaan pienessä kylässä ilman monipuolisia harrastus-, kulttuuri- ja shoppailumahdollisuuksia
C) haluaisi jäädä kotivaimoksi tai -äidiksi, vaan loisin uraa ja valmistuttuani aloittaisin jatko-opinnot
D) näkisi itseäni missään nimessä maanviljelijän puolisona!

No, loppujen lopuksihan tässä tarinassa kävi sitten niin, että joitain vuosia myöhemmin tapasin eräällä viikonloppureissulla nykyisen aviomieheni, rakastuimme ja kolmen vuoden seurustelun jälkeen avioiduimme. Tällä hetkellä minun kohdallani ovat kumoutuneet kaikki nuo vuosia sitten vannomani asiat: olen perheellistynyt, elän pienessä maalaiskylässä, päiväni kuluvat kotiäitinä ja elän maatilalla maatalousyrittäjän puolisona! Hah, hah :D

Vakavasti ottaen olen oikein iloinen, että elämässäni kävi niin kuin kävi ja että päädyin tänne, missä nyt olen. Yksin eläminen, akateeminen maailma ja kaupunkielämä eivät loppujen lopuksi olisi varmastikaan olleet minua varten, sillä nyt koen olevani oikealla paikalla mieheni rinnalla kasvattaessani yhteisiä lapsiamme. Toisinaan hymyilen ajatellessani elämää ja ihmettelen, miten se voi joskus onnistua yllättämään meidät tavalla, jota emme olisi koskaan aiemmin voineet uskoa edes mahdolliseksi.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Täällä taas!

Hei kaikille!

Tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo kauhean pitkä aika, kun viimeksi avasin blogini "Maalaishiiren Elämää". Suljin tämän blogin viime toukokuussa, kun maalaistalon kesäkiireet ja loppuraskaus tuntuivat vievän kaiken aikani ja jaksamiseni. Ilmoitin blogini sulkemisesta joillekin blogini vakiolukijoille, mutta pahoittelen, etten jaksanut kirjoittaa aiheesta kunnollista postausta, joka olisi tavoittanut kaikki lukijani. Toivottavasti ette loukkaantuneet kömpelöstä toimintatavastani.

Suunnittelin lopettavani blogini kokonaan, mutta nyt arjen asettuessa taas pikkuhiljaa uomiinsa, huomaan kaipaavani kirjoittamista kovasti. Mielessäni on alkanut vilahdella vähän väliä blogia koskevia ajatuksia ja aiheita, jotka haluaisin pukea sanoiksi. Toinen asia, jota olen näinä kuukausina kaivannut olette te ihanat lukijani! Sukulaisia ja ns. live-ystäviäni lukuun ottamatta en ole tavannut kasvotusten ketään blogini lukijoista, mutta silti monista teistä tuli minulle jollakin tavoin hyvin läheisiä. Blogini kautta pääsin tutustumaan ihaniin ihmisiin ja mielenkiintoisiin persooniin, joita jäi ikävä. Toivottavasti löydätte pikkuhiljaa takaisin blogiini ja saan taas vaihtaa ajatuksia kanssanne!

Viime elokuussa saimme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme pienen poikavauvan, joka on nyt kolmen kuukauden ikäinen iloinen vekkuli. Elän tällä hetkellä ihanassa vauvakuplassa, mutta kaksi vanhempaa lastani ja maatilan arki pitävät minut myös tukevasti kiinni käytännön arjessa. Koen, että ajatusmaailmani on uuden lapsen myötä jälleen hieman kypsynyt ja olen löytänyt taas enemmän itseäni. Tämä tulee toivottavasti näkymään myös blogissani.

Pohdin pitkään, miten haluaisin blogini kanssa jatkaa ja hieman jännittää, tuleeko tästä tälläkään kerralla pitemmän päälle mitään. Meillä arki on edelleen yhtä kiireistä kuin ennenkin ja pienen vauvan myötä aikaa kirjoittamiselle ja blogin kehittämiselle on entistä vähemmän. Haluan kuitenkin purkaa ajatuksiani ja tallentaa itselleni tärkeitä muistoja jonnekin ja tässä tarkoituksessa blogini saa palvella jatkossakin. Aion kuitenkin karsia bloggaamisestani pois kaiken suorittamisen ja kirjoittaa vain silloin, kun siltä oikeasti tuntuu ja nimenomaan niistä aiheista, jotka ovat itselleni tärkeitä.

Kävin läpi vanhoja postauksiani ja tulin siihen lopputulokseen, että palautan vanhat tekstini luonnoksiin ja aloitan ikään kuin puhtaalta pöydältä. Monet vanhoista postauksistani tuntuvat tässä vaiheessa hieman teennäisiltä ja turhanpäiväisiltä, joten ne saanevat jäädä lopullisesti luonnoksiin, mutta osa vanhoista jutuistani on itselleni edelleen niin merkityksellisiä, että haluan kutoa ne pikkuhiljaa osaksi "uutta" blogiani. Jännityksellä odotan, mitä bloggaaminen tuo tällä kertaa tullessaan. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ihanaa olla täällä taas!

Keitä siellä lukijapuolella on, tai onko siellä enää ketään?