tiistai 20. joulukuuta 2016

Mikä tekee joulun?

Minuun uhkasi iskeä eilen jonkinasteinen joulumasennus! Olen aina ollut jouluihminen ja minulle joulu tulee nimenomaan jouluun liittyvistä valmisteluista: leipomisesta, koristeluista, perinteistä ja kodin laittamisesta. Sen sijaan tänä vuonna joulufiilis on ollut vähän kateissa, eikä jouluvalmisteluja ole tullut tehtyä samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Sen sijaan olen joutunut myöntämään rajallisuuteni ja menemään välillä siitä, mistä aita on matalin tai jopa luopumaan joistain itselleni tärkeistä joulujutuista.

Elämässäni ei ole tällä hetkellä mikään pielessä, eikä syytä masenteluun oikeasti ole! Joulun valmistelemattomuus vain johtuu siitä, että käteni ovat tällä hetkellä niin täynnä lapsia ja käytännön arjen pyörittämistä, ettei aikaa joululle ole juuri jäänyt. Eilen koin lähinnä masentavana sen, ettei kodissamme ole tänä jouluna niin paljon koristeita kuin aiemmin, monet kotitekoiset herkut haetaan kaupasta, Kauneimmat Joululaulut jäävät laulamatta, piparitalo rakentamatta ja joulukortit lähettämättä.

Olisihan sitä voinut yrittää toteuttaa nuo "jouluntuojat" vaikka väkisin, mutta järki sanoi, ettei kannata hankkia itselleen ehdoin tahdoin pahimman luokan joulustressiä, joka todennäköisesti pilaisi joulunajan sekä itseltäni että muilta. Päätin siis luopua väkisin vääntämisestä ja keskittyä olennaiseen eli lapsiini. He eivät aseta vaatimuksia joulun suhteen, mutta siitä huolimatta äitiyteen ilmeisesti olennaisena osana kuuluva syyllisyys yritti kuiskailla minulle, miten huono äiti olen, kun en "viitsi" laittaa lapsilleni kunnon joulua.

Mikä sitten on "kunnon joulu"? Onko se sitä, kun äiti juoksee pää kolmantena jalkana huoneesta toiseen imurin kanssa, paistaa savu korvista sauhuten kotitekoisia joululaatikoita, valvoo yömyöhään askarrellen joulukortteja tai tiuskii lapsille, kun nämä eivät tajua, että äiti tässä laittaa joulua heitä varten! Koristelut, siivoukset, askartelut ja joululeipomiset ovat tietenkin hyviä asioita itsessään ja varsinkin jos niistä nauttii, niin go for it, mutta jos joulu pitää tehdä väkisin, niin onko se sen arvoista?

Meille joulu tulee tänä vuonna lasten kanssa leivottujen piparkakkujen, miehen hakeman joulukuusen, kaupasta ostettujen herkkujen ja puhtaiden liinavaatteiden muodossa. Se saa riittää. Viime viikonloppuna leivoin ja koristelin kaikessa rauhassa lehmäpiparkakkuja tyttöjen ollessa mummolassa, vaikka ajan olisi voinut käyttää talon siivoamiseenkin. Valitsin kuitenkin piparkakut, sillä halusin ilahduttaa kotiin palaavia lapsia ja kertoa heille, että he ovat kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät. Siivota ehtii sitten vaikka ensi jouluna.

 
Mikä teille tekee joulun?

2 kommenttia:

  1. En usko, että teillä oikeeta kaaosta edes on siivoomisen suhteen. Yleisjärjestyksestä on helppo hyvällä omalla tunnolla löysäillä. Meillä taas on aina kaaos. Ei näy vaikka siivoiskin niin motivaatio laskee aika alas monestikin edes yrittämään. Sen verran teen, että puhtailta lautasilta syödään ja puhtaita vaatteita on aina. Jos nyt ei kaapissa niin puhtaitten kasassa tai kuivurissa ainakin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei täällä varsinaista kaaosta ole. Jonkinlaista epäjärjestystä vain, pieniä sormenjälkiä siellä täällä ja villakoiria nurkissa:) Sekin on tosin yksilöllistä, millaisen siisteystason kokee riittäväksi ja viime vuosina olen huomannut, että itseään on välillä ihan hyvä siedättää näissä asioissa. Siivoillaan nyt sen verran, mitä ehditään ja laitellaan muutenkin joulua sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Tunnelma muuttui tänään kyllä heti jouluisemmaksi, kun saatiin kuusi sisälle:)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3