keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Keittotaitoa kerrakseen

Jos edellisen postauksen perintökohde herätti ihastusta, niin tässä jutussa seuraa hiukan lisää perinteikkyyttä ja maaseudun historiaa;)

Mietitäänkö teilläkin usein, mitä tänään syötäisiin? Miltä kuulostaisi perinneruoka suoraan maaseudun sydämestä? Jos luet tämän postauksen loppuun, saat tietää, millaisesta herkusta mahtaakaan olla kyse...

Muutettuani asumaan mieheni sukutilalle reilut kuusi vuotta sitten aloitin "emännyyteni" siivoamalla talon kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Eräänä päivänä törmäsin yläkerrassa lehtikasaan, jonka välistä löysin vanhan keittokirjan. Kirjan sivut olivat irronneina hujan hajan, mutta kannet olivat tallella.

Käytin kirjaa eräällä työpajalla, jossa se sidottiin uudelleen ja kannet entisöitiin. Kunnostuksen jälkeen aloin eräänä iltana selailla kirjaa ja totesin sen kuuluneen mieheni isän äidille (kuten edellisen postauksen piironkikin).  Mieheni mummo on ilmeisesti käynyt jonkinlaisen emäntäkoulun, jossa tätä Keittotaito- nimistä kirjaa on käytetty.


Selailin reseptejä eteenpäin ja jossain vaiheessa totesin, että kylläpä ovat ajat ja reseptit muuttuneet! Olen itsekin käynyt talouskoulun, mutta meidän keitoksemme jäivät aika mielikuvituksettomiksi näiden "herkkujen" rinnalla.

Ajattelinkin jakaa teille nyt yhden tämän kirjan "lempiresepteistäni" :D Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kaikilta herkkävatsaisilta lukijoiltani ja suosittelen siirtymään vaikkapa Kinuskikissan reseptien pariin...

Paistetut utareet
 
Utareet,
suolaa,
1 muna,
1 dl korppujauhoja
Paistamiseen: voita t. margariinia
 
Utareet puhdistetaan, halkaistaan ja pannaan hiukan suolattuun veteen kiehumaan pehmeiksi.
Kun ne on paloiteltu sopiviksi palasiksi, ne kastellaan vatkatussa munassa, kieritellään korppujauhoissa ja paistetaan voissa tai margariinissa pannussa kauniin ruskeiksi joka puolelta.
Tarjotaan kuumina.
 
Tähteet: Jäljelle jääneet utareet hienonnetaan ja käytetään munakkaitten,
kuoriaisten, simpukankuorien ym. täytteenä tai palasiksi leikattuina voileivän päällä.

 
Bon appétit...
 
Kun luin tämän reseptin ensimmäistä kertaa, voin tunnustaa, että se ällötti  minua suuresti, mutta lueskellessani Keittotaito-kirjaa eteenpäin aloin samalla myös ihailla sitä luovuutta, taloudellisuutta ja ekologisuuttakin, jota entisajan emännät ovat harjoittaneet. Mitään ei ole heitetty hukkaan ja perhe on ruokittu välillä hyvinkin niukoista antimista. Kunnianosoitus siis entisajan emäntien taidoille, vaikka kaikki heidän reseptinsä eivät meidän makuhermojamme enää hivelisikään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3