maanantai 23. tammikuuta 2017

Perintöpiironki

Pysytellään vielä hetki makuuhuoneessamme, sillä haluan esitellä teille yhden tämän talon rakkaimmista huonekaluista. Makuuhuoneemme nurkassa seisoo nimittäin kaunis peilipiironki, joka on alun perin kuulunut mieheni isoäidille.

Panin kauniin piirongin merkille jo seurusteluaikanamme vieraillessani nykyisessä kodissamme, jossa asuivat tuolloin vielä appivanhempani. Kun häämme lähestyivät ja keskustelimme anoppini kanssa heidän tulevasta muutostaan läheiselle järvenrantahuvilalle, toivoin salaa mielessäni, että piironki saisi jäädä meille. En tietenkään kehdannut esittää toivettani ääneen, sillä ajattelin, että huonekalu olisi todennäköisesti tärkeä anopillenikin. Eräänä päivänä anoppini kuitenkin otti piirongin kohtalon itse puheeksi ja kysyi, haluaisinko pitää sen täällä. Hänen mielestään piironki kuului taloon ja olisihan se ollut raskas siirrettävä. Olin kovin iloinen hänen sanoistaan ja kerroin pitäväni kauniin huonekalun mielelläni luonamme.

Vanha peilipiironki on täyspuuta ja suhteellisen hyväkuntoinen. Kuten kuvasta voitte huomata, on piirongin pintaan kuitenkin tullut jonkin verran naarmuja ja peili on ajan saatossa hieman himmentynyt. Olen pariin kertaan pohtinut, pitäisikö piironkia jotenkin ehostaa tai entisöidä, mutta olen joka kerta tullut siihen tulokseen, että vanha huonekalu on kaunis sellaisenaan. Se saa kantaa pinnassaan ajan merkkejä ja historiansa jälkiä.

Minusta on luontevaa sisustaa kotiamme sekä vanhoilla että uusilla huonekaluilla. Minulla ei ole mitään varsinaista sisustustyyliä, mutta pidän sekä hillitystä maalaisromanttisuudesta että pelkistetystä skandinaavisuudesta. Kodissamme on paljon uutta piensisustustavaraa, mutta esille on haluttu jättää jonkin verran myös talon edellisten sukupolvien huonekaluja. Vanhat talonpoikaishuonekalut ovat kauniita, mutta jos joka huone olisi täynnä niitä, kokisin todennäköisesti eläväni museossa. Tällä hetkellä uuden ja vanhan liitto tuntuu meille sopivimmalta tavalta sisustaa kotiamme.

Tähän loppuun kertoisin mielelläni peilipiirongin tarinan, mutta harmikseni en sitä ole saanut yrityksistäni huolimatta selville. Tiedän ainoastaan, että piironki on kuulunut alun perin mieheni isän äidille, mutta edes appivanhempani eivät tiedä tarkemmin, miten piironki on taloon tullut, onko se ollut esimerkiksi huomen- tai häälahja, missä se on valmistettu ja milloin? Hämärän peitossa olevasta taustastaan huolimatta olen kovin kiintynyt suvussa kulkeneeseen vanhaan peilipiironkiin ja toivon, että se saa pysyä paikoillaan myös tulevien sukupolvien asuttaessa tätä taloa.

Olisi mukava kuulla, löytyykö teidän kodeistanne vanhoja huonekaluja/tavaroita ja millaisia tarinoita niihin liittyy?
 

6 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy vanha senkki ja keinutuoli, mutta en tiedä tarinoita niistä. Piironki on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Meillekin on jäänyt olohuoneeseen pari edellisten sukupolvien senkkiä ja perintökeinutuoleja löytyy varmaan aika monestakin kodista. Joskus olenkin ajatellut, että jos keinutuolit osaisivat puhua, niin millaisia tarinoita ne kertoisivatkaan ihmisistä, jotka niissä ovat keinutelleet:) Ps. Sinulla on muuten hauska nimimerkki ja kävinkin pikaisesti kurkkaamassa blogissasi.

      Poista
  2. Oi miten kaunis! Minustakin huonekalut, joilla on historia ja tarina, ovat ihan parhaimpia. Meiltä löytyy niitä muutamia, osa minun mummun ja papan jäämistöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin kommentista ja hyvä, kun jätit sellaisen, sillä tajusin samalla, että blogitaukoni aikana olin unohtanut blogisi olemassaolon kokonaan! Kävinkin eilen pikaisesti kurkkaamassa, missä sinun blogissasi mennään ja kunhan aikaa löytyy vähän enemmän, aion lueskella postauksiasi kunnolla läpi.

      Poista
  3. Meiltä ei juuri muita huonekaluja löydykään! Tässä kun keittiö-olohuoneen ruokapöydän (itte ostettu) vieressä istun, näen 1800-luvulta keinutuolin, 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmen kirjahyllyn, sohvan ja tuolit, 1920-luvun lipaston, 1930-luvun nojatuolit ja kaksi sohvapöytää. Muista huoneistakin löytyy vanhaa eri vuosikymmeniltä. Ja kaikki on peritty, kaikkiin liittyy tarina (mutta niin pitkiä, etten tähän sentään romaania rupea kirjoittamaan!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kuulostaapa upealta kokoelmalta vanhoja aarteita! Noilla huonekaluilla on varmasti mielenkiintoinen historia ja hienoa, että ne ovat saaneet kodin sinun luotasi:)Olisipa upeaa nähdä varsinkin nuo vanhimmat perintökalleudet!

      Poista

Kiitos kommentistasi <3