sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kevät koittaa maatilalla

Kevät etenee täällä Itä-Suomessa hitaasti, mutta varmasti. Tosin välillä tuntuu, että tuskastuttavan hitaasti ja tänäänkin katselimme iltapäivällä ikkunasta räntäsadetta. Lapset ovat sairastaneet räkätautia viikon verran ja tämän kevään tähänastisesti lämpimimmät päivät osuivat juuri niille pahimmille sairastelupäiville. Kun kevään etenemistä on jouduttu seuraamaan lähes viikon ajan pelkästään ikkunaruutujen takaa, niin tänään oli jo ihan pakko päästä edes hetkeksi ulos tutkailemaan pihapiiriä.


Kuten monilla muillakin maatiloilla, niin meilläkin isännät alkavat valmistautua vuoden kiireisimpään aikaan. Kevättalvi käytettiin voimien keräämiseen ja maatilan paperitöihin, mutta nyt huolletaan koneita ja tehdään valmisteluja peltotöiden aloitusta varten. Minä puolestani valmistaudun henkisesti siihen, että pian isäntä tekee jopa 17 tuntisia työpäiviä ja vastuu kotiarjen pyörittämisestä jää joksikin aikaa lähes kokonaan minulle.


Lapset olivat innoissaan päästyään ulkoilmaan ja nähtiinpä pellolla pienen ballerinamme kevättanssikin! Navettatietä kulkiessamme 4-vuotiaani totesi: "Äiti, minä olen onnellinen!" Kun kysyin, mistä tyttäreni koki onnellisuutta, sain vastaukseksi: "Keväästä!" Eikä siihen onnellisuuteen muuta tarvitakaan ♥


"Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle. 
Sen laki oli kirkkaan sininen ja rannat puiden latvojen yläpuolella merenvihreät. 
Ja hänen kevätsävelensä alkoi liikehtiä jossain hatun alla. 
Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa." 
(Tove Jansson: Näkymätön lapsi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3